Koulus ois huomen uusintakokeet.. Ja itteni ilmotin uusimaa biologian, ku en saanu ysiä vaik oisin halunnu.. Nyt ainaki voisin kokeilla kertailla, mut tuntuu vähä silt ettei toi lukeminen maistu, mut ainaki nyt yritän kokeessa lukee oikein huolellisesti sen tehtävän annon etten tyhmien asioitten takii saa huonompaa numeroo.. Muutamalla pisteellä ku numero ois noussu kohisten... :((
Vähän on ollu surua ilmassa.. Mummo kuoli tuos muutama ilta sitte.. En ollu mitenkää erityisen läheinen mummon kaa ku asutaa niin kaukana, mut olihan se silti sentää oma mummo.. Menin ihan hiljaseks ja shokkii ku äiti soitti. Mummo oli joutunu sairaalaa ku sen sydän oli vaivannu sitä, mut tiiettii jo et sen sydän pitäs leikata. En kyl missää vaihees ees miettiny et mummon sydän ei kestäs. Jotenki vaa oletin et tottakai me nähtäs mummo sit ku se leikkaus ois hoidettu. Äitin oli viikonloppuna tarkotus mennä mummoo kattomaa ja seuraks. Ja lääkäriski ois ollu tarkotus käydä. Mut nyt äiti läks jo tänää ku mummo kuoli.
En osaa ite oikein kunnol surra viel, ku se ei vaikuta sillee miun arkipäivään. Toki mie mietin asiaa. Ja siit puhuminen sattuu. Siks osin nyt puran sitä tänne blogiiki.
Kaikist vaikeinta on reagoida muitten lohdutuksee jne. Ku oon yleensä ilonen ja vastaan netissäki usein hymiöin kaikkee.. Nyt ei oikeen ollu sit mitää sopivaa ilmasua, ku jos naamakkain olisin ni tuskin nyökkäystä enempää osaisin reagoida.
Samana yönä ku mummo oli kuollu miulle tuli kamala runo inspiraatio. Tosin aika kuolemaa käsitteleviä tai hautajaisrunomaisia. Tosin seki oli ihan hyvä tapa purkaa surua, ku mie en oikeen osaa puhuu siit ja sit toisaalt en haluu puhuu ja sit itkee jonkun nähden. Mie oon tälläne itekseni sureva ihminen.
Mut hautajaisis sit itken.
Nyt koulus on kauheest lukemista. Äikäs saatii yks näytelmä luettavaks kotii, ois pitäny huomiseks lukee (siirty onneks tiistaihi), runokokoelma mist pitää sit jonkun näkönen "kansio" koota ja sit saadaa novellikokoelma mist pitää lukee 7 novellia. Ja mie en oo vielkää kahes kuukaudes saanu luettua Muukalaista. (mainitsin joskus aikasemmin blogissa) Kirja on vähän tiiliskiven näkönen, tai jopa raamattua muistuttava (ei sisällöltä, mut paksuudelta). Oon tykänny lukee sitä, mut se ei oo niin koukuttava et oisin oikein lukemalla lukenu. Ja se on vähän tehny miun lukemisest hidasta. Seki jo auttas jos menisin vähän aikasemmi nukkumaa, ehtisin sit just enne nukkumista lukemaa vaik ihan vaa yhen tai kaks lukua. Tosin tänää palautin sen takasin kirjastoo noitten äikän kirjojen takia. Ei oo aikaa lukee sitä, mut otin kuitenki sivunumeron taltee ni voin sit jatkaa ens kuussa vaikka. Ellei sit unohu koko kirja...
No eiköhän tää elämä jatku. Pitää nyt vähän napata niskast kiinni ja vaik liikkua enemmän (nyt oon vaa maannu sohvalla, kiitos laiskuuden ja sen etten saa alotettua mitää. Ennen sentää uin, mut sekää ei onnistu enää ku ei oo uimahallia missää lähellä)
Kiitos taas ku jaksoit lukee miun arkilirkuttelut. Saankohan mie ikinä aikaseks kirjottaa jostain muusta ku arkisist asioist? (ellei satunnaisia random asioita lasketa :DD ) HUOM. Uus kysely! ~Syksysiin kuulumisiin!~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti